Rakkaus

Kuva vauvan äidin puhelimesta.

2,4 kiloa, ikää vajaa kuukausi, takana kaksi sydänleikkausta. Tyttö on maailman sitkein ruutana!
Meillä takana epäuskoa, pelkoa, surua, unettomia öitä, menettämisen mahdollisuuden miettimistä, asiattomia heittoja vanhemmilta ihmisiltä. Samalla ollaan oltu onnellisia siitä, että meillä on tytär ja jaksettu kaikesta huolimatta uskoa kaiken menevän kuitenkin hyvin.

Tänään tyttöpienen sai hakea kotiin, jossa typy heti omi sohvasta unipaikan. Mun tytär saa tehdä mitä tahtoo ja olla missä tahtoo. Teen kaikkeni, että hänestä tulee ylilellitty ja paapottu tytär. :)

Kiitos kommenteista, rukouksista ja viesteistä. En ole osannut vastata mitään vielä niihin.

Tyttömäisiä sanoja

Yo.

Kaunis, suloinen, tummatukkainen maailman pienin tyttöhelmi syntyi 31.8. yöllä.
Aamulla kuulimme tytöllämme olevan jotain vialla. Seuraavana päivänä vai oliko jo syntymäpäivänä, selvisi vian olevan suuri ongelma. Tyttärellämme on sydämessä vaihtaneet paikkaa pari verisuonta ja se ei ole hyvä. TGA nimellä sitä kutsutaan.
Vauva on vielä Tampereella, josta hänet siirretään tämän viikon aikana Helsinkiin, jossa suloinen neitimme leikataan.

Olimme varautuneet pieneen vauvaan, emme sydänvialliseen vauvaan. Onpa tässä ollut aikaa muutama päivä sitä ajatella, mutta ei viisaammaksi tee. Fiilis on luottavainen ja rauhallinen, vaikka välillä täysin tyrmistynyt ja surullinen vauvan puolesta. Tyttömme on hyvien asiantuntevien ihmisten käsissä ja hän saa hyvää hoitoa. Kaikkein tärkein on se, että tyttömme on hyvässä turvassa Jumalan käsissä.

Taas kerran prioriteetit elämässä kepsahtivat nurin. Hyvin silti käy. Ei ole taas kerran sanoja ihmisille kuinka paljon puolikaskin sana tai ajatus on merkinnyt.

Nysse tulee jo

Yo!
Lähdin viettämään Tampereelle päivää Pocahönön kanssa, jossa erehdyimme keskustelemaan uuden kotituvan rakentamisesta.
Tulos on se, että vauva taas päätti että loppu jorinat, minä synnyn nyt!
Muutama viikko aiemmin kävi samoin ja puheena oli silloinkin rakentaminen. Tällä kertaa vauva on tosissaan. Se tulee nyt enkä mie tiedä missä asennossa istuisin tai seisoisin, kun jännittää eniten! Vauvan alkuperäinen ilmestymisaika on vasta lokakuussa, mutta neiti Bee on tehnyt selväksi ettei mikään ole normaalia hänen tapauksessa. :-)
Minua jännittää ja hermostuttaa valtavasti eikä aivotoiminta ole normaalitasolla. Lapsille ja koiralle sain sentään järjestettyä hoitopaikan täältä käsin.
Nysse on tulossa ja onneksi mun tukka on hienosti.

dud, are you basketball?

Testattu: Rauha ja villi. 8+.
Ennen leväpuuron rantautumista. :(

Viikonloppuna oli rapujuhlat ja kaverin synttärit. Rapujuhlissa vanhempi poika nielaisi ravun saksen kokonaisena, syntymäpäiväjuhlissa nuorempi kolautti päällään täysiä syntymäpäivämiehen nenään ja lisäksi kaatoi mehumukin herran syliin. Ilmeisesti täysin normaaleja tapahtumia mun jengille.

Aiemmat rivit on sunnuntailta. Meitsin kirjoittaminen jäi tuolloin yöunen saapumisen takia. Tämän viikon tarkoitus on ollut lähinnä kulkea kodin, hoitopaikan ja työkadun väliä. Viikon suurimman shown sai aikaan vauva. Hippi melkein saapui jo maailmaan. Olen mennyt päivissä sekaisin, mutta muistaakseni tiistaista saakka Pocahönö on joutunut olemaan sairaalassa. Sinne Pocahönö joutui jäämäänkin erinäisten ongelmien takia, joista suurin on tuo uuden ihmisen kiinnostus Suomen ulkopolitiiikkaa kohtaan. Vauvan eräpäivä olisi lokakuussa, mutta tässä tilanteessa olisi ihme jos malttaisi siihen saakka!

Pää on hieman vähästä unesta sekaisin, mutta ei kai töissä tarvitse aina valvoakaan? :)
Jee, nyt saan kahvia.

dud, are you cookie monster?

Testattu: Suklaapilvi 8½

Lapsuudesta tuttu suklaapilvi löytyi eilen joensuulaisesta jäätelöaltaasta! Jee! Maku ei silti ole yhtä hyvä kuin 80-luvulla ja suklaakastikkeessa on pihdattu melkoisesti, mutta hyväähän se oli. Se on kaiken lisäksi laktoositonta, joten maitovaurioisetkin voivat sitä syödä ilman vatsakipuja.

Meitsin Joensuu-reissu oli huikea! Käsittämättömän mahtavia päiviä vietin siellä. Hurjan mukava oli sunnuntain vastainen yö ja sitä edeltävä ilta, kun olimme kokoontuneet Laulurinteelle festarialueen viereen. Siellä oli kaikki! Vanhoja koulukavereita, tuttuja vuosien takaa, mun pari serkkua ja vaimorakas. Kuunneltiin säkenöivää voimaa lavalta ja samanaikaisesti humalluttiin elämästä. Täysikuu oli kruununa tummansinisellä taivaalla. Täydellistä. :)

Kotiin palasimme tänään. Illalla kävi kurja juttu paikallisessa marketissa. Rouva Bee palautti limupulloja, kun yhtäkkiä romanialainen pulloammattilainen tuuppasi hänet nurin pois tieltä! Näin tilanteen, koska olin poikien kanssa odottamassa kärryjen kanssa taaempana. Emma tipahti pyrstölleen, eikä mitään fyysistä pahaa tapahtunut. Kyllä minä suutuin! Kuka idiootti tuuppaisee raskaana olevan naisen nurin? Kuka idiootti ylipäätään tuuppaisee ihmisen kumoon? Mur! Mur! Olin niin vihainen. Parissa sekunnissa olin jututtamassa juurimaani kansalaista. Tietenkään englanti ei hänellä sillä hetkellä taittunut, mutta miekkoselle de ce ai făcut asta-lause (miksi teit noin) avarsi kummasti häneltä kielenkannoista englanninkin kun hokasi että ymmärrän hänen änkytyksestään jotain. Teki mieli raahata tyyppi jalasta vetäen pihalle pois olemasta törkeä ihmisiä kohtaan, mutta tyydyin vain kertomaan kuinka käyttäydytään. Saarnani päätteeksi pullomies oma-aloitteisesti pyysi vaimoltani anteeksi käytöstään. Silti, mur. 

Kotiutuessa on hetken aikaa pieni tyhjyys ja silti tahto lähteä johonkin, huolimatta siitä että kotona on mukavaa. Pocahönön kanssa ollaan kai sen suhteen samanlaisia. Kunpa meidän lapsista tulisi hivenen kehittyneempiä sen suhteen ettei heillä olisi aina ikävä jonnekin. Eihän tällä silti ole mitään tekemistä kehittyneisyyden kanssa, mutta kuitenkin.
Uusi päivä koittaa huomenna. Hyvää yötä! :)